Ruotsinsuomalainen vähemmistö on tienhaarassa vaalien jälkeisessä Ruotsissa

Ruotsi on ollut suomalaisten muuttokohde jo vuosisatoja. Tukholman verokirjojen mukaan kaupungin suurin veronmaksaja 1462 oli Heikki Finne. Tukholman suomalainen seurakunta perustettiin vuonna 1533 kuninkaan Kustaa Vaasan suosiollisella avustuksella. Tuolloin myös pidettiin ensimmäiset saarnat suomen kielellä, ilmeisesti 10 vuotta aikaisemmin kuin nyky-Suomessa. Vuoden 1809 Haminan rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle alueen, jonka länsiraja jakoi kahteen osaan Tornionlaakson väestön. Suomen puolelle jääneet puhuvat suomea, Ruotsin puolelle jääneet ovat nykyisin meänkielinen kansallinen vähemmistö.

Suurin muuttoaalto Suomesta Ruotsiin oli 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, jolloin maastamme muutti noin 250 000 henkeä. Ruotsin Tilastokeskuksen mukaan   suomalaistaustaisten määrä oli viime vuonna 733 000 sisältäen kolmen sukupolven tiedot. Ensimmäisen polven Suomesta muuttaneita on noin 125 000.

Ruotsissa oli voimakas vähemmistökeskustelu 1990-luvulla siitä, mitkä etniset ryhmät lasketaan Ruotsin perinteisiksi vähemmistöiksi.  Eri komiteoiden mielestä suomalaisten lukumäärä oli suuri, ja heidän nimeämisensä kansalliseksi vähemmistöksi koettiin kalliiksi sekä kansakuntaa hajottavaksi. Suomalaiset haluttiin mieluummin laskea työvoimaan kuuluviksi maahanmuuttajiksi. Kansankoti-ajatus istui naapurimaassamme tiukassa. Vasta presidentti Martti Ahtisaaren yhteydenotto – ruotsalaisten mielestä epädiplomaattinen sellainen – suurlähettiläs Heikki Talvitien vinkistä sai paikalliset päättäjät hyväksymään ruotsinsuomalaiset kansalliseksi vähemmistöksi. Vuoden 2009 vähemmistölaki nimesi myös saamelaiset, Tornionlaakson meänkieliset, romanit ja juutalaiset Ruotsin kansallisiksi vähemmistöiksi.

Maltillisen kokoomuksen johtama edellinen hallitus suhtautui vähemmistöjen tarpeisiin sangen nuivasti. Esimerkiksi Ruotsinsuomalainen delegaatio-kattojärjestöltä leikattiin muutamassa vuodessa vuosittainen tuki 600 000 kruunusta reiluun 100 000 kruunuun. Käydyssä vaalikeskustelussa millään puolueella ei ollut suoranaista vähemmistöohjelmaa. Suurimmat puolueet, sosiaalidemokraatit ja maltillinen kokoomus toki myötäilivät ruotsinsuomalaisten näkemyksiä, mutta selkeät lupaukset jäivät antamatta.

Ruotsinsuomalaisten vaatimus suomen kielen kouluopetuksesta on 3 tuntia viikossa. Vaalikeskustelussa tätä kannattivat vain keskustan ja kristillisten puheenjohtajat. Esimerkiksi ruotsidemokraattien puheenjohtaja totesi kielikysymyksen olevan perheiden asia, kieli siirtyy puhumalla. Vähemmistökysymyksiin perehtynyt tohtori Nina Carlsson totesikin Ruotsin radion suomenkielisessä radiohaastattelussaan, että suuret puolueet eivät halua sitoutua kolmen viikkotunnin suomen kielen opetukseen; ”ollaan tavallaan positiivisia, mutta ei luvata ajaa asioita vahvasti”. Mielenkiintoista vaalidebateissa oli se, että pienpuolueet olivat myötämielisempiä vähemmistökysymysten kohdalla.

Haastattelemani ruotsinsuomalaiset järjestöaktiivit ja tutkijat esittivät useita huolia vähemmistön tulevalla polulla. Vanhuksia koskevien suomenkielisten palvelujen kohdalla kysyntää on selvästi enemmän kuin tarjontaa. Suomen kielen opetusta koulussa ja varhaiskasvatuksessa tarvitaan lisää, muuten uudet sukupolvet menettävät yhteyden vähemmistökieleen. Valitettavasti opetuksen tilannetta pahentaa se, että seuraavien viiden vuoden aikana 40 % suomenkielisistä opettajista eläköityy. Ruotsinsuomalaiselle vähemmistölle tärkeitä instituutioita myös haastetaan: suomenkielistä korkeakouluopetusta vähennetään ja suomenkielinen radio on sekin muutoksen kourissa.

Päävastuu asioiden edistämisestä on toki vähemmistöllä itsellään. Ruotsin 290 kunnasta 66 on ns. suomen kielen hallintokuntia. Niissä kuntien pitäisi tarjota halukkaille sekä koulu- että vanhuspalveluja suomen kielellä. Tässä suhteessa järjestelmä ontuu. Euroopan neuvosto on tukenut ruotsinsuomalaisten järjestöjen vetoomuksia vähemmistöoikeuksien edistämiseksi jo parikymmentä vuotta. Ruotsissa neuvoston patistelut on jätetty paljolti huomiotta. Ruotsi saanee uuden hallituksen lähitulevaisuudessa. Jos se on demarivetoinen, siinä on mukana myös vähemmistökysymyksille suopeita pienpuolueita, joiden poliittinen painoarvo on kokoaan suurempi tiukan vaalin jälkeen.  Siitä huolimatta kaikkinainen tuki lahden tältäkin puolelta historialliselle vähemmistölle olisi tervetullutta. Ruotsinsuomalaisuus on tienhaarassa.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien alio-artikkelina 5.10.2026. Julkaiseminen tapahtuu toimituksen luvalla.

Maailman väestöpäivänä YK haluaa vahvistaa nuorten tulevaisuudenuskoa

Kuva: UNFPA

Maailman väestöpäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989 YK:n väestörahaston UNFPA:n toimesta. Päiväksi määräytyi heinäkuun 11. päivä. Kaksi vuotta aikaisemmin kyseisenä päivänä oli ohitettu 5 miljardin väestömäärä. Tuolloin uhkina koettiin ruoan riittämättömyys ja nopea väestönkasvu.

Tällä hetkellä maapallon väkiluku on reilut kahdeksan miljardia. Menneiden vuosikymmenien pelot ruoan riittävyydestä maailman kasvavalle väestölle ovat jääneet taakse. Köyhyys on globaalisti vähentynyt suurelta osin Intian ja erityisesti Kiinan vaurastumisen myötä. UNFPA on suunnannut toimintaansa enenevässä määrin köyhissä ja kehittyvissä maiden maissa asuvien naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamiseen, sekä perhesuunnittelun ja seksuaaliterveyden edistämiseen.

Tämän vuoden varsinainen väestöpäivän teema on: ”Tuetaan nuorten toiveiden ja tavoitteiden toteuttamista – tänään ja tulevaisuudessa”.  UNFPA toivoo, että jäsenvaltiot aktiivisemmin väestöllisissä toimissaan huomioisivat nuorten äänen. Vaatimus on paikallaan, sillä globaalisti 15–24-vuotiaita on 1,3 miljardia. Taloudellisesti vähemmän kehittyneissä maissa heidän määränsä kasvaa 2050 mennessä 16 %, vastaavasti kehittyneissä maissa lukumäärä vähenee neljänneksellä. YK:n väestöennusteen mukaan maapallon väkiluku saavuttaa 10.3 miljardin huippunsa vuoden 2090 paikkeilla. Suurin osa kahden miljardin väestönlisäyksestä tapahtuu eteläisen Saharan maissa Afrikassa.

UNFPA esittää varsin radikaalejakin tapoja ottaa nuorten aikuisten lähestyminen huomioon. Tunnetusti matalan tulotason maissa koulujärjestelmä on edistänyt tyttöjen kouluttautumista.  On kuitenkin havaittu, että huolimatta saamastaan koulutuksesta tytöt ja nuoret naiset eivät pääse töihin, vaan heille usein lankeaa perinteinen rooli puolisona tai äitinä. Väestöviranomaiset haluavat lisää tasa-arvoon ja seksuaaliterveyteen liittyvää kouluopetusta. Kun pojatkin tulevat jo nuoresta pitäen tietoiseksi perhesuunnitteluun liittyvistä kysymyksistä, ehkäpä yhteinen tie perheen perustamiseen on tasa-arvoisempi.

Vähitellen digimaailma ja some-yhteydet tulevat kehitysmaidenkin nuorten käyttöön. Tällöin on mahdollisuus levittää myös tasa-arvoon ja seksuaaliterveyteen liittyvää materiaalia. Tämä tosin saattaa olla haastavaa, mikäli somen käyttö seuraa läntisen maailman tai vaikkapa Suomen viitoittamia raiteita. Maaliskuussa Suomessa julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuoremme kokevat, että heille asetetaan liikaa paineita ulkopäin. Toisaalta puolet suomalaisista vastanneista suhtautui pessimistisesti maailman tulevaisuuteen. Viisi vuotta aikaisemmin tällä kannalla oli vain viidennes. Barometrissä vastannut nuori aikuinen tiivistää sanoman: ”Nuoret kokevat paitsi henkilökohtaiseen elämään liittyviä paineita, myös huolta yhteisestä tulevaisuudesta ja maapallon tilasta. Esimerkiksi paine lasten hankintaan tuntuu ristiriitaiselta tämänhetkisessä yhteiskunnassa, jossa arvot ja poliittiset mielipiteet polarisoituvat entisestään, ilmastosta ja ympäristöstä ei välitetä tarpeeksi ja tuloerot kasvavat”. (Nainen, 25+ v.)

Taloudellisesti menestyvät maat ovat perinteisesti rahoittaneet YK:n erityisjärjestöjen kehitysyhteistyötä. Tässä suhteessa vauraiden maiden rahapussien nyörit ovat valitettavasti kiristyneet huomattavasti, myös Suomen. Vauraiden maiden vähentynyt kehitysyhteistyötuki heijastuu myös UNFPA:n toimintaan. Väestöjärjestöstä onkin tullut enenevässä määrin väestöllinen ”paloviranomainen”. Tästä olkoon esimerkkinä keskisessä Afrikassa parhaillaan raivoavan Ebola-viruksen torjuntatyö. Taudin nykyinen muunnos on erityiseen vaarallinen raskaina oleville tai juuri synnyttäneille äideille, sillä heidän keskuudessaan kuolleisuus on tartunnan jälkeen ollut 90 %. UNFPA:n mukaan Kongon Ebola-alueella on lähes 70 000 raskaana olevaa naista. Heitä varten järjestö on pikaisesti perustanut 25 toimintapistettä ja lähettänyt alueelle 150 kätilöä ohjaamaan sekä auttamaan paikallisia toimijoita. Hankkeen budjetti on 17 milj. US dollaria. Järjestön on saanut kerättyä tästä summasta vasta 10 %.

Nuoret tarvitsevat turvaa ja tulevaisuudenuskoa maailman YK:n väestöpäivän teeman puitteissa. Nuorille sukupolville jokainen sota, ympäristökatastrofi tai vaikkapa sosiaalipoliittinen leikkaus on merkki siitä, että heidän tulevaisuudestaan ei välitetä. Nuorten on oltava yhteiskuntapoliittisen keskustelun ja päätöksenteon keskiössä.

ARTIKKELI on julkaistu väestöpäivänä 11.7.2026 Turun Sanomissa alio-artikkelina. Kirjoitus julkaistaan toimituksen luvalla. Kiitokset (toimitettuna) UNFPA:n henkilökunnalle materiaalin etukäteistoimittamisesta artikkelia varten.

POSTUUMI blogilisäys em. Väestöpäivä-artikkeliini. YK:n huolena on erityisesti kehittyvien maiden nuorten tulevaisuus. Mielestäni järjestö on ottanut uuden näkökulman tässä suhteessa liittyen siirtolaisuuteen. Nousevien talouksien nuorille yhdeksi kehittymisen ja edistymisen väyläksi esitetään siirtolaisuutta. Afrikan unioni on pyrkimässä EU:n tapaiseen vapaan liikkumisen käytäntöön jäsenmaiden välillä. Aiheesta lähemmin esimerkiksi oheisessa julkaisussa, joka on myös tämän kirjoituksen lähteenä:

UN/Department of Economic and Social Affairs/Population Division (2026): World Population Highlights 2026: Youth. New York. https://www.un.org/development/desa/pd/sites/www.un.org.development.desa.pd/files/undesa_pd_2026_world_population_highlights-youth.pdf

Käytetty taustamateriaali:

Idele, Priscilla, Wilkins, Elizabeth, Cangiano, Alessio, Aassve, Arnstein, Latora, Elisa and Di Casola, Luca (2026): Lives, Choices and Futures. Findings from the Demographic Futures Survey 2026. UNFPA, UN Population Fund, New York. https://www.unfpa.org/sites/default/files/pub-pdf/Lives-choices-and-futures.pdf   (Ismo S.: Tämä julkaisu oli väestövuoden 2026 pääraportti, joka julkaistiin 7.7.2026).

Kantorová, Vladimira, Kim, Sunhye, Lin, Ying-Yi, O’Brien, Michelle, Okonofua, Friday, Root, Elizabeth, Wu, Siqi and Zimmerman, Marita (2026):  The Real Fertility Crisis. The Pursuit of reproductive agency in a changing world. UNFPA/Division of External Relations. New York. https://www.unfpa.org/sites/default/files/pub-pdf/swp25-layout-en-v250609-web.pdf

Kantorová, Vladimirova, Yumiko, Kamiya, Wheldon, Mark, and Zhang, Guangyu (editors, 2025): World Fertility 2024. UN Dept. of Economic and Social affairs. New York. https://www.un.org/development/desa/pd/sites/www.un.org.development.desa.pd/files/undesa_pd_2025_wfr_2024_final.pdf

Laine, Sofia ja Happonen, Konsta (toim. 2026): Ihan paineissa: Nuorisobarometri 2026. Nuorisotutkimusseura. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja nro 80. https://edition.fi/nuorisotutkimusseura/catalog/view/1883/2143/7696

UN/Department of Economic and Social Affairs/Population Division (2024): World Population Prospects 2024. New York. https://population.un.org/wpp/publications?year=2024

UN/Department of Economic and Social Affairs/Population Division (2025): The Sustainable Development Goals Report 2025. New York. https://unstats.un.org/sdgs/report/2025/

UN/Department of Economic and Social Affairs/Population Division (2026): World Population Highlights 2026: Youth. New York. https://www.un.org/development/desa/pd/sites/www.un.org.development.desa.pd/files/undesa_pd_2026_world_population_highlights-youth.pdf

UNFPA report April 19, 2023: Population bomb, bust – or boom? New UNFPA report debunks 8 myths about a world of 8 billion. https://www.unfpa.org/news/population-bomb-bust-%E2%80%93-or-boon-new-unfpa-report-debunks-8-myths-about-world-8-billion

UNFPA report June 26, 2026: The Maternal Death Crisis hidden amid Ebola’s spread in the Democratic Republic of Congo. New York. https://www.unfpa.org/news/maternal-death-crisis-hidden-amid-ebola%E2%80%99s-spread-democratic-republic-congo

Penedo – utopiasta siirtolaisen paratiisiksi Brasiliassa

Vuosisatojen ajan erilaiset ihmisryhmät ovat etsineet poispääsyä kurjuudesta, uskonnollisesta tai poliittisesta ahdasmielisyydestä tai pakkotahtisesta elämästä. Suomalaisia utopiayhteisöjä on eri puolilla maailmaa parikymmentä. Yleensä tällaiset yhteisöt elävät aikansa voimakkaan johtajansa komennossa. Pian tulevat riidat rahasta, hankkeen perusfilosofian kestävyydestä tai yksinvaltaisesta johtamisesta. Brasiliassa sijaitseva Penedo on poikkeus, sillä aktiivinen yhteisö on toiminut jo lähes 100 vuotta.

Penedon syntyhistoria on mielenkiintoinen. Suomeen tuli 1900-luvun alussa voimakkaita ajatuksia kasvisravinnosta ja yksinkertaisesta elämästä luonnon parissa. Antrealainen puutarhuri Toivo Uuskallio oli parantunut keuhkosairaudesta tiukan kasvisruokavalion avulla. Vegetarismi, hengellisyys ja terveellinen elämäntapa olivat hänelle tärkeitä elämänohjeita. Ystävänsä Oriveden kirkkoherran H. D. Pennasen kanssa hän ryhtyi keräämään lähtijöitä. Menetelmät olivat ajankohtaan nähden nerokkaat: Suomen Kristillisen Työväen Liiton ”Työkansa”-lehdessä ilmestyi vetäviä artikkeleita. Tämä oli helppoa, sillä Pennanen entisenä päätoimittajana tunsi toimituskunnan. Pennanen oli myös moderni vaikuttaja pitämällä Yleisradiossa koukuttavia esitelmiä.

Seula utopiayhteisöön oli tiukka. Kunkin piti hyväksyttävästi vastata 71 kysymykseen. Matka- ja tonttiraha piti löytyä, sen sijaan tupakka, kahvi ja alkoholi olivat kieltolistalla. Ensimmäisessä vaiheessa 1929 matkalle lähti 150 henkeä. Penedosta hankittu 3 500 hehtaarin maa-ala ostettiin matkalaisilta saaduilla rahoilla. Tarkoitus oli tehdä tilasta puutarhaviljelyn keskus. Erityisesti panostettiin appelsiinipuiden taimien kasvattamiseen. Tila ostettiin Toivo Uuskallion perheen nimiin. Tämä oli ensimmäinen riidanaihe, ja perille saapuneista tulikin utopian torppareita. Porilaissyntyinen Niilo Valtonen kertoi haastattelussani 1990-luvulla, että kaksi ensimmäistä vuotta hän työskenteli ilman palkkaa.

Siirtokunnan tulijoista palasi ensimmäisen vuoden aikana Suomeen yli puolet. Neljässä vuodessa utopiayhteisön vegetaarinen utopia-ideologia murtui asukkaiden siirtyessä enenevässä määrin yhteisasumisesta omiin taloihin. Vuonna 1943 utopiayhteisöön tuli viimeinen niitti: toinen maailmansota vei lupaavat taimimarkkinat ja maatilan velkoja ei pystytty maksamaan. Huomattava osa tilan maista myytiin paikalliselle lääketehtaalle. Osa suomalaisista siirtyi yrityksen palvelukseen. Nyt oli kukin omillaan.

Penedo sijaitsee Sao Paolon ja Rio de Janeiron puolessa välissä. Jo 1930-luvulla suomalaiset laajensivat talojaan ja majoittivat raittiiseen vuoristoilmaan ihastuneita suurkaupunkilaisia. Brasilian vaurastuessa turismi kasvoi, ja suomalaiset perustivat lisää majoitustiloja. Osa niistä toimii edelleen. Muutaman sadan asukkaan kylästä on kasvanut 10 000 asukkaan vilkas turistikeskus.

Penedoon jääneet olivat sisukasta ja itsenäistä väkeä. He hankkivat uusia ammatteja ennakkoluulottomasti. Moni kouluttautui hierojaksi ja ansaitsi hyvin kylpylöissä. Niilo Valtonen erikoistui kutomakoneiden valmistajaksi – hän kertoi tehneensä niitä yli 100. Niilo oli myös monen muun ohella taitava saunojen rakentaja. Brasilialainen saunakulttuuri on paljon velkaa Penedon puusepille.

Suomalaiset eivät eristäytyneet muista, vaan moni perusti perheen brasilialaisen kanssa. Alusta alkaen portugalin kieltä opeteltiin ahkerasti, sillä kieli oli avain kotoutumiseen. Suomalaiset arvostivat myös koulutusta. Lapset lähetettiin lähikaupunkiin Resendeen opintielle. Lasten menestys oli vaatimattomista oloista tulleille tärkeää. Jälkipolvien penedolaisissa on useita arkkitehtejä, lääkäreitä, huipputason liikemiehiä, yrittäjiä.

Naisten voimakas panos on myös taannut yhteisön kehittymisen. Kun turisteja alkoi virrata paikkakunnalle, perheiden äidit hoitivat majataloihinsa tulleet vieraat. Työ oli rankkaa ja ympärivuorokautista. Liisa Uuskallion esimerkki ja kannustus oli tärkeää.

Utopia-siirtokunnan jälkeläisiä elää paikkakunnalla edelleen ehkä 100 henkeä. Heitä asuu huomattava määrä myös läheisissä suurkaupungeissa. Suomen kieltä puhunee tai ainakin ymmärtää edelleen parikymmentä henkeä. Eräs haastateltavani sanoi keväällä Penedossa käydessäni: ”Ystävä, olemme ylpeitä suomalaisista juuristamme. Mutta me olemme brasilialaisia. Olemme rakentaneet brasilialaisen joulumaan, ja meitä kaikkia yhdistää samba”. Sellaista on siirtolaisuus.

Artikkeli on julkaistu 15.1.2026 Turun Sanomien alio-kirjoituksena. Artikkeli julkaistaan tässä blogissa toimituksen luvalla.

Maahanmuuton pisteytysmalli suosii taloudellisesti menestyviä maita

”Pisteytysmallista hyötyvät eniten vahvat taloudet korkeine työllisyysasteineen, koska niihin on paljon korkeasti koulutettuja tulijoita”.

Suomessa on viime kuukausina pohdittu maahanmuuton remonttia eli pisteytysjärjestelmän käyttöönottoa. Kanada otti ensimmäisenä maana mallin käyttöön vuonna 1967. Kanada ryhtyi pisteyttämään maahan halukkaita väestöllisten ominaisuuksien kuten iän, koulutuksen, ammattitaidon ja työkokemuksen mukaan. Maahan haluttiin houkutella kyvykästä väkeä, etnisestä taustasta riippumatta.

Seuraavaksi pisteytysmalli otettiin käyttöön Australiassa 1989.  Malli muistutti paljolti Kanadan vastaavaa. Kummassakin järjestelmässä painopiste on koulutetun työvoiman houkuttelemisessa. Toisaalta maat ovat pinta-alaltaan suuria ja väestöltään pieniä, joten kummassakin maassa pisteytysjärjestelmän tarkoituksena on saada lisää väestöä. Julkilausuttuna tavoitteena on 2 %:n väestönkasvu vuosittain. Siitä puolet tulisi maahanmuuton ja toinen osa luonnollisen väestönkasvun kautta. Pisteytysmalli on nykyisin käytössä myös Englannissa (2008), Itävallassa (2011) ja Saksassa (2024). Eri maiden mallit toki poikkeavat huomattavastikin toisistaan.

Pisteytysjärjestelmän keskeinen tavoite on talouskasvun lisääminen, joten pisteytyksillä houkutellaan erityisesti korkeasti koulutettua työvoimaa. Mallin suosiota edistävät myös helppo kontrolloitavuus ja läpinäkyvyys, eli ”pelisäännöt” ovat kaikkien nähtävissä. Mallin heikkoutena pidetään sitä, että se painottaa liiaksi korkeasti koulutettua työvoimaa. Myös valintakriteerit ovat varsin kömpelöt: on helppo kysyä koulutusastetta, ikää tai työkokemuksen pituutta. Sen sijaan pisteytys ei huomioi potentiaalisen muuttajan luovuutta, sitkeyttä menestyä uralla tai kielipolulla, motivaatiota työhön, tai vaikkapa halukkuutta integroitua pysyvästi tulevaan kotimaahansa. Lisäksi tällaiset järjestelmät ovat herkkiä väärinkäytöksille. Annettujen tietojen oikeellisuuden varmistaminen edellyttää paljon hallinnollista työtä.

Pisteytysjärjestelmän kankeudet tunnustetaan, joten eri maissa onkin muokattu uusia käytäntöjä. Useissa maissa on siirrytty enenevässä määrin ns. hybridimalliin.  ”Perinteisen” pisteytyskäytännön rinnalle on esimerkiksi Englannissa voimakkaasti tullut käyttöön ns. sponsoroitu malli.  Englannissa sisäministeriön rekisteröimä työnantaja voi itsenäisesti tarjota työtä pisteytyskriteerit ylittävälle erityisosaajalle.  Kannattaa huomata, että missään maassa pisteytysjärjestelmä ei ole ainoa valintamenettely. Rinnalla voi toimia esim. perhesiteeseen perustuva maahantulo ilman pisteytyksen tuomia rajoituksia.

Eri maiden välillä on kilpailua osaavasta ja sitoutuvasta työvoimasta. Pisteytysmallista hyötyvät eniten vahvat taloudet korkeine työllisyysasteineen, koska niihin on paljon korkeasti koulutettuja tulijoita. Suomessa on jo ollut useita vuosia sitkeä taantuma, eli laskeva työllisyysaste ja kohoava työttömyys. Tässä suhteessa pisteytysmallilla saatavat lisäeväät ovat vähäiset, sillä suuri kotimainen työvoimareservi on työllistymisessä etusijalla. Lisäksi Suomen maantieteellinen asema ja kulttuurin houkuttavuus on rajallinen: Sijaitsemme Euroopan reunalla, ja kielemme on perifeerinen. Myös hallituksemme tiukentunut maahanmuuttoasenne vähentää Suomen houkuttelevuutta.

Tällä hetkellä kaavaillaan yhtenäisen sosiaaliturvajärjestelmämme muuttamista siten, että maahanmuuttajat eivät kaikilta osin heti pääsisi tasavertaisina sosiaaliturvamme piiriin.  Ulkomailta on saatu tutkimustietoa siitä, että eriytyvä sosiaaliturva voi lisätä maahanmuuttajaperheiden köyhyyttä ja kotoutumismahdollisuuksia.

Hallituksemme on päättänyt selvittää pisteytyksen toteutusmahdollisuudet. Suunnittelutyö ja päätöksenteko kannattaa tehdä parlamentaarisesti, kaikkien puolueiden yhteistyönä. Mallilla ei pidä ponnistella vain talouttamme nousuun – tärkeää on turvata myös Suomen väestöllinen tulevaisuus. Pisteytysjärjestelmän täytyy olla myös palkitseva; esimerkiksi opiskeluviisumilla tullut haluaa, että hän voi valmistuttuaan kitkattomasti siirtyä työelämään ja saada nopeutetusti pysyvän oleskeluluvan.

Artikkeli on julkaistu Turun Sanomien alio-artikkelina 4.10.2025. Artikkeli julkaistaan blogissani toimituksen luvalla.

Nuori tarvitsee maailman, jossa hän voi toteuttaa perhehaaveensa

”Nuoret eivät ajattele vain tulevia lapsiaan – he ajattelevat maailmaa, jonka nämä lapset perivät” (libanonilainen nuori YK:n väestötapaamisessa)

Maapallon väkiluku ohitti viiden miljardin rajapyykin 11.7.1987. Noista ajoista väkilukumme on kasvanut yli kolmella miljardilla. YK on julistanut heinäkuun 11. päivän ”Maailman väestöpäiväksi”, jolloin myös julkistetaan otsikon mukainen vuoden väestöteema.

Vielä vuosituhannen vaihteeseen saakka varoiteltiin nopeasta väestönkasvusta. Väestöntutkijatkin puhuivat väestöpommista, joka haastaa maapallon kestokyvyn.  Viimeiset 10–15 vuotta nopeasti alentuneet syntyvyysluvut ovat kääntäneet väestökeskustelun suunnan, ja väestöpommin sijasta varoitellaan nyt voimakkaasta väestön vähenemisestä. Tunnetuin keskustelija lienee 14 lapsen isä Elon Musk, joka on sosiaalisessa mediassa puhunut globaalista väestöromahduksesta.

Vakavammin asiaan on paneutunut arvostettu yhdysvaltalainen McKinsey-instituutti. Sen tuoreen raportin mukaan maapallon väkimäärä lähtisi laskuun noin 50 vuoden kuluttua. Suurin väestön väheneminen tapahtuisi Kiinassa, jonka väestömäärän oletetaan puolittuvan vuosisadan loppuun mennessä. Tämä on seurausta mm. maan pitkään jatkuneesta yhden lapsen politiikasta, jonka väestölliset seuraukset jatkuvat sukupolvesta toiseen.

Suomi on osa globaalia kehitystä: maassamme syntyi vuonna 2010 vielä 61 000 lasta, viime vuonna luku oli 44 000. Kyse on todella maailmanlaajuisesta muutoksesta, sillä myös islamilaisissa maissa kuten Turkissa, Iranissa ja Marokossa syntyvyys on tullut vauhdilla alaspäin. McKinseyn raportin mukaan maapallon väestö kasvaa eniten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Alueella asuu maapallon väestöstä nyt 11 %, mutta vuosisadan loppupuolella jo kolmannes. Afrikka pysynee siis siirtolaisuuden lähtöalueena pitkään.

Tämän vuoden väestölliseksi teemaksi YK:n väestöjärjestö UNFPA on ottanut nuorten perheellistymiseen liittyvät toiveet. Järjestö on julkaissut aiheesta perusteellisen raportin.

 Julkaisun pääteemana on huoli nuorten tulevaisuudenuskosta ja mahdollisuudesta toteuttaa parisuhteeseen, perheellistymiseen ja mahdolliseen lapsenhankintaan liittyviä toiveita. Raportin mukaan nuorten maailma ja heidän sosiaalinen käyttäytymisensä on muuttunut nopeasti.

Tutkija Alice Evans on selvittänyt yhdysvaltalaisten nuorten ajankäyttöä eri vuosikymmeninä. Sosiaalinen media on muuttanut 18–29-vuotiaiden elämän dramaattisesti. Evansin mukaan yksin tehtävät harrastukset (sosiaalinen media, pelaaminen, lemmikin hoito) vievät nykyisin 2–4 kertaisen määrän aikaa verrattuna vuoden 2010 tulokseen. Sen sijaan yhdessä tehtävät aktiviteetit ovat vähentyneet jopa puolella. Tämä koskee esimerkiksi yhdessäoloa omien lasten kanssa.

YK painottaa voimakkaasti, että lapsenhankinta on jokaisen parin ja yksilön oma valinta. Kautta lähihistorian on havaittu, että kansalliset väestökampanjat syntyvyyden lisäämiseksi eivät ole onnistuneet pitkällä aikavälillä. Tästä viimeisenä esimerkkinä on USA, jossa abortinvastainen kampanjointi on johtanut siihen, että nuoret enenevässä määrin hakeutuvat sterilisoitaviksi. Sen jälkeen ainakin heillä säilyy itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa.

YK:n raportti esittää useita vinkkejä väestöllisiksi edistämishankkeiksi. Suomikin voisi omaksua Ruotsin uuden käytännön, jossa perhevapaata voidaan jakaa myös lähipiirin kesken. Näin esimerkiksi isovanhemmille avautuisi mahdollisuus osallistua (ja saada korvausta) lapsenlapsensa hoitamisesta. Samalla helpottuisi lapsiperheen taakka.

Vaikka maapallon väkiluku aikanaan kääntynee laskuun, on nuorille ja heidän läheisilleen luotava uskoa tulevaisuuteen. Siksi YK kannustaa kansalaisia, viranomaisia ja järjestöjä suuntaamaan väestövuoden toimintaansa nuoriin aikuisiin. YK:n väestöjärjestön johtaja Natalia Kanemin väestöpäivä-vetoomukseen on helppo yhtyä: ”Luokaamme vaihtoehtoja, ei esteitä, jotta nuoret voivat kukoistaa”.

Kirjoitus on ilmestynyt Turun Sanomissa Maailman väestöpäivänä 11.7.2025. Artikkeli julkaistaan blogissani toimituksen luvalla.

Käytetyt lähteet:

Evans, Alice (2024): Why is Fertility Collapsing, Globally?  https://www.ggd.world/p/why-is-fertility-collapsing-globally

Madgavkar, A., Canal Noguer, M., Bradley, C., White, O., Smit, S. & Radigan, TJ. (January 2025): Dependency and depopulation. Confronting the consequences of a new demographic reality. McKinsey Global Institute. https://www.mckinsey.com/mgi/our-research/dependency-and-depopulation-confronting-the-consequences-of-a-new-demographic-reality

UNFPA (2025): State of World Population 2025: The Real Fertility Crisis. The Pursuit of Reproductive Agency in a Changing World. In Focus Authors: Kantorova, V., Kim. S., Lin, Y-Y., O’Brien, M., Okonofua, F., Root, E., Wu, S. & Zimmerman, M.  https://www.unfpa.org/swp2025

UNFPA (2025): World Population Day 2025. https://www.unfpa.org/events/world-population-day

Onko Suomella malttia ratkaista väestöhaasteensa?

Suomen väestöhaasteiden ratkaisut vaativat kansallista yksimielisyyttä ja parlamentaarista päätöksentekoa

Väestölliseen kehitykseen vaikuttavat syntyvyys, kuolevuus ja muuttoliike. Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan keskimääräinen hedelmällisyyslukumme oli 1,25 lasta vuonna 2024.  Luku on Tilastokeskuksen mittaushistorian alhaisin. Viime vuonna syntyikin vain 44 000 lasta. Viisitoista vuotta aikaisemmin vastaava luku oli 40 % suurempi (61 000 lasta).  Syntyvyydessä on selkeitä eroja riippuen koulutuksesta ja etnisestä taustasta. Koulutuksen perusteella tarkasteltuna tulos on selkeä: mitä korkeampi koulutusaste, sitä suurempi hedelmällisyysluku. Niinpä ylimmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla naisilla hedelmällisyysluku on 1,59, kun vastaavasti pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneilla se on 0,94.  

Maahanmuuttaneilla naisilla hedelmällisyysluku on selvästi korkeampi kuin suomalaistaustaisilla naisilla (1,23 vs. 1,42). Maahanmuuttajien kohdalla on selkeitä eroja syntyvyysluvuissa lähtöalueen mukaan tarkasteltuna.

Syntyvyyden huomattavasta alenemisesta huolimatta maamme väkiluku ei ole suinkaan lasku-uralla, sillä kantaväestön alenevaa trendiä kompensoi maahanmuutto.  Tämän vuosituhannen aikana maamme väkiluku on kasvanut lähes puolella miljoonalla. Tällä hetkellä Suomessa ulkomaista syntyperää olevia asukkaita on väestöstämme 10 % eli reilut 600 000 henkeä. Heistä puolet asuu pääkaupunkiseudulla.

Maahanmuuttoon liittyvä päätöksentekomme on hapuilevaa ja kansakuntaa hajottavaa. Nykyinen hallitusohjelma ilmentää tätä kehitystä hyvin. Hallitus otti ohjelmassaan käyttöön kohdemaamallin lisätäkseen työperusteista maahanmuuttoa.  Tavoitteena on kohdistaa rekrytointi erityisesti Intian, Filippiinien, Brasilian ja Vietnamin suuntaan. Näistä maista tuleva työvoima auttaisi turvaamaan maamme talouskasvun ja palvelut.

Hallitus on parhaillaan kiristämässä oleskelulupiin ja kansalaisuuden saantiin liittyviä käytäntöjä.  Lausunnolla olevan lakiluonnoksen mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet voivat saada valmistuessaan pysyvän oleskeluluvan. Itä-Suomen yliopiston rehtorin Tapio Määtän mukaan (Suomen Kuvalehti 9/2025) on käsittämätöntä, että lakiluonnoksen mukaan muutos ei koske esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Näkemykseen on helppo yhtyä.

Väestöpoliittiseen keskusteluun on maassamme suuri tarve.  Lapsen hankinta perustuu jokaisen henkilön ja parin omaan päätökseen. Uunituoreessa Nuorisobarometrissa tutkaillaan nuorten aikuisten tulevaisuudentoiveita. Kansallisesti on haastavaa, että nuorilla oman perheen perustaminen ja lasten hankinta on vasta viidenneksi tärkein toive. Selvityksen mukaan tärkeimpiä ovat hyvät ystävyyssuhteet ja hyvä fyysinen kunto. Barometrin mukaan erityisesti nuorten tulevaisuudenuskossa on tapahtunut selvä heikentyminen.

Maahanmuuttajien kotoutumisvastuu siirtyi kunnille tämän vuoden alussa. Marinin hallituksen toteuttama uudistus luo edellytykset ottaa paremmin huomioon tulijoiden työhön ja koulutukseen liittyvät tarpeet. Kotoutuminen ja juurtuminen Suomeen on kuitenkin monitahoinen kysymys. Siirtolaisuusinstituutissa on tutkittu maahamme saapuneiden ukrainalaisten pakolaisten tilannetta. Raaka sota päättyy jossain vaiheessa. Suomeen paenneista kymmenet tuhannet jäänevät tänne. Nyt kun pakolaisuus on osalle muuttumassa siirtolaisuudeksi, huomataankin, että tulijoiden kieli- ja ammattitaito sekä koulutus eivät ehkä vastaakaan erikoistuneiden työmarkkinoidemme tarpeita.

Maamme väestökysymysten ratkaiseminen vaatii kansallista yhtenäisyyttä. Nuorille on pystyttävä luomaan uskoa tulevaisuuteen, toisaalta maahanmuuttaneille uussuomalaisille on annettava mahdollisuus rauhalliseen juurtumiseen. Ei ole tarkoituksenmukaista, että maahanmuuttajat keskittyvät suljettuihin elinpiireihin eli eristyneisiin enklaaveihin Ruotsin tapaan. Suomella on oltava malttia parlamentaarisesti, siis poliittisesti yhdessä sopien ratkaista väestöhaasteemme.

Ismo Söderling Väestöpolitiikan dosentti

Artikkeli on julkaistu 7.4.2025 Turun Sanomissa alio-artikkelina. Kirjoitus julkaistaan blogissani toimituksen luvalla.

”Ystävä, voitko auttaa…”. Keskustelua prekaarista työstä huoltohallin hämärässä

Automme oli vuosipesun tarpeessa. Suuntasin keulan kohti tuttua pesupaikkaa. Siellä kolme maahanmuuttajataustaista miestä teki käsinpesua kovalla rutiinilla.  Toiminta on nopeaa, tehokasta ja huolellista. Asiakas saa viettää pesuajan yrityksen lämpimässä sosiaalitilassa. Käytäntöön kuuluu kahvi ja runsaasti keksejä. Tila toimii myös rukoushuoneena, ja silloin useimmat asiakkaat onneksi ymmärtävät siirtyä hienovaraisesti hallin puolelle. Tilaamani pesu kesti tunnin.

Sohvalla istuu nuorehko mies. Hän katsoo tulijaa uteliaasti.

–Terve, minä olen Ismo, saanko istua?   Hiljainen nyökkäys varovaisen hymyn kera oli luettavissa myönteiseksi. ”Nasir” puhuu hyvää suomea. Hän on hazari, kuten lähes 80 % Suomeen tulleista afgaaneista. Hazarit on halveksittu, mutta tiukasti yhtä pitävä afgaaniheimo.  He ovat muslimeja, joiden elämässä ja uskossa on kuitenkin myös historiallista yhteyttä kansanuskomuksiin.

Vuonna 2015 Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Heistä 5 200 oli afgaaneja. Tein tuolloin paljon vapaaehtoistyötä eri vastaanottokeskuksissa.  Eräässä keskuksessa opetin suomea seitsemälle hazari-pojalle. Ihmettelin heidän tietojaan ja taitojaan autoasioissa, vaikka tiesin heidän tulevan köyhästä, sotaa käyvästä maasta – ja olevan vielä maan syrjityimpiä vähemmistöjä. Joukossa oli yksi hieman englantia opiskellut, joka tulkkasi parhaansa mukaan. ”Meitä sijoitetaan paljon armeijassa panssarivaununkuljettajiksi – siinähän sitä oppii tekniikkaa. Ja pelkäämään”, tulkkasi poika. Ukrainan sota on opettanut, että odotettavissa oleva elinaika moisessa sotakoneessa on erittäin rajallinen.

Nasir painotti monta kertaa, että hänen perheensä on saapunut YK:n leiriltä ”Irakista” parikymmentä vuotta sitten. Hänellä on oleskelulupa, ja kansalaisuutta hän aikoo kohta puoliin hakea.  Ongelma on työn puute. Vaimo on raskaana lähtömaassa, ja Nasir haluaisi hänet luokseen Suomeen.

Perheenyhdistämisen edellytyksenä on yleensä se, että omaisensa Suomeen haluava pystyy elättämään perheenjäsenensä. Tämä tarkoittaa, että perheenkokoajalta vaaditaan riittävää toimeentulo. Perheenyhdistämiseen liittyvät tulorajat ovat tiukat.

”Oletko hakemassa täältä nyt töitä?” kysäisen. Nasir puistelee päätään. ”Kysyin, mutta ei heillä ole tarvetta uusiin kavereihin”. Ääni vaimenee, ja katse harhailee kohti kädessä olevaa puhelinta.

”Milläs sitten olet elänyt tähän asti” kysäisen juttukaveriltani.

”Olin pitkään ”Vaasassa” ruokalähettinä, mutta se vei kaikki voimat. Palkkakin vaihteli paljon, eikä koskaan ollut vapaa-aikaa”.

”Millaista palkkaa sait”, kysäisin uteliaana. Nasir suuntaa katseen sivulle, aihe tuntuu vaikealta.

”Aamulla varhain aloitin polkupyörällä kiertämisen, tein kaksi vuotta koko ajan työtä, seitsemän päivää viikossa, vähintään 10 tuntia päivässä, yleensä 12 tuntia. Palkka oli suunnilleen 1 000 euroa kuukaudessa. Sitten oli pakko hankkia vanha auto. Sillä pystyin liikkumaan laajemmalla alueella, ja sain kuukaudessa noin 2 000 euroa. Mutta auto ja bensa maksoi, joten palkka ei paljoakaan parantunut. Onneksi auton lämmityslaite toimi”.

Puhe vaimeni, ajattelin antaa aiheen olla, Nasir tuntui ahdistuvan. Mutta yhtäkkiä hän kohotti katseena. ”Olin ensin Woltilla. Sitten menin Foodoralle – se oli paha firma. Siksi lähdin kaupungista pois”. Nasir vaikenee, vetää henkeä, kunnes rohkaistuu. ”Voisitko sinä auttaa? Menen vaikka minkälaiseen raskaaseen työhön”.

Puistelin päätä osaaottavasti. ”Pahoittelen, minulla ei ole ystäviä, jotka voisivat palkata sinut. Mutta yhden neuvon annan: kun olet yhdistämässä perhettäsi ja haet kansalaisuuttakin, älä ihmeessä mene mihinkään epävarmoihin tai hämäriin hommiin. Ja muista, että et hanki nopeussakkoja tai tee rikkeitä, joista virkavalta kiinnostuu. Se voi merkitä huonoa suunnitelmillesi”.

Nasir katsoi tiukasti silmiin. ”Tiedän, kaikki työ pitää olla verollista, niin se on aina. Ja sillä rämäautolla ei pääse lujaa” hymähti Nasir.

Ovelta kuului koputus – pesumies heilutteli avaimia. Oli aika tehdä viimeinen kysymys Nasirille. ”Koitko rasismia ruokahommissa?”.

Juttukaverini puistelee päätään. ”Ei ollut rasismia, mutta paljon oli vihaisia katseita, huutoa kylmästä ruoasta ja ”vahingossa” väärää maksua. Mutta kaverini opettivat varomaan.  Ja siihen tottui. En pelännyt”, totesi Nasir. Kättelimme, toivotin hyvää jatkoa ja poistuin hallin puolelle.

Loppusanat

Kohtasin Nasirin Turun seudulla marraskuun alussa tänä vuonna. Kysyin, voinko julkaista keskustelustamme kirjotuksen siten, että häntä ei tunnista tekstistäni. Sain luvan. Tämän takia nimet Nasir, Vaasa ja Irak ovat alussa lainausmerkeissä vaihdettuina niminä. Nasir-nimen olen lainannut Laura Dehganzadan tutkielmasta (2020) ”Jinnit hazara-muslimien arjen uskonnossa”.

Nasir teki prekaaria työtä. Satu Ojalan et al. (2024) artikkelissa ”Maahanmuuttajat prekaarina työvoimana” prekaarilla työllä tarkoitetaan vakituisen ja kokoaikaisen palkkatyön normista poikkeavaa työtä. Prekaarille työlle on tunnusomaista kaksi seikkaa: ensinnäkin siihen liittyy työssäkäyvien köyhyyttä, ja toiseksi se on maahanmuuttajavaltaista. Lainaan tutkijoiden raportissa olevaa haastattelua:

”Foodora oli kamala. […] Heillä on aikataulu. Jos et noudata sitä heillä on keinonsa… heillä on eri tasoluokitukset sille, kuinka hyvä olet, ja saat sen mukaan työkeikat. […] Jos et ole ylimmässä ryhmässä niin… huippuryhmä valitsee koko päivän työkeikat   ennen kaikkia muita. Siksi sinun on taisteltava vuoroista koko ajan”.

”Jos pidät vaikkapa viiden minuutin tauon, sinut laitetaan alempaan       ryhmään. Sinun on odotettava tunteja, jotta saat taas yhden keikan. Joku toinen voi joutua odottamaan seuraavaan päivään saadakseen keikan. Kerran, kun pidin 15 minuutin vessatauon, en saanut kuukauteen töitä, koska minut heitettiin alempaan ryhmään”.   Ojala et al. 2024, 47

Suosittelen voimakkaasti tutustumaan Tuuli Anna Renvikin ja Minna Säävälän toimittamaan ”Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023” -raporttiin. Julkaisu on tärkeä tilastollinen ja temaattinen puheenvuoro kotoutumisen nykytilasta Suomessa.

Raportti sisältää 36 tutkijan voimin tehtynä 12 korkeatasoista artikkelia. Näinä muuttoliikehallinnon epävakaina aikoina toimittajat ja itse kirjoittajat ovat käyneet rohkeasti kipeidenkin maahanmuuttoasioiden kimppuun. Toivoa on.

Ismo Söderling Väestöpolitiikan dosentti, tietokirjailija

Kirjallisuus

Dehqanzada, Laura (2020): Jinnit hazara-muslimien arjen uskonnossa. Uskontotieteen tutkielma. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/items/29e83ae0-173c-45a0-a7d9-3bdfbbb78f38

Ojala, Satu, Pyöriä, Pasi ja Jakonen, Mikko (2024): Maahanmuuttajat prekaarina työvoimana. Teoksessa: Renvik, Tuuli Anna ja Säävälä, Minna (toim. 2024): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023. Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1, s. 41 –54.                                                                            https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165441/TEM_oppaat_1_2024_Kotoutumisen_kokonaiskatsaus_2023.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Renvik, Tuuli Anna ja Säävälä, Minna (toim. 2024): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023. Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1, 204 sivua. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165441/TEM_oppaat_1_2024_Kotoutumisen_kokonaiskatsaus_2023.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sisäministeriö: Perheenyhdistämistä voi hakea Suomen tai ulkomaan kansalaisen perheenjäsen. https://intermin.fi/maahanmuutto/maahanmuuttopolitiikka/perheenyhdistaminen  Luettu 4.12.2024

Utopia vai dystopia suomalaisen siirtolaisuuden käyttövoimana

Siirtolaisuus voidaan jakaa pakko- ja tavoitemuuttoon. Pakkomuuttoa tapahtuu, kun yhteiskunnalliset olosuhteet muuttuvat maassa nopeasti ja hallitsemattomasti. Tällaisesta on esimerkkinä 1960-luvun joukkomuutto Suomesta Ruotsiin. Suuret ikäluokat tulivat yhtä aikaa työmarkkinoille. Toisaalta maatalouteen kohdistunut ”pellot pakettiin” -politiikka lisäsi sekin työvoiman ylitarjontaa lamasta tuskailevassa Suomessa.  Maamme kuului jo tuolloin Pohjoismaiden vapaaseen työssäkäyntialueeseen. Niinpä lähtijöitä oli peräti noin 300 000.  Toki samaan aikaan vetotekijänä vaikutti Ruotsin kova työvoimapula.

Tavoitemuutto on vapaaehtoista liikkumista, jossa muuton motiivit liittyvät elämänlaadun parantamiseen ja työuralla etenemiseen. Tällaisesta olkoon esimerkkinä muutot Suomesta Espanjan aurinkorannikolle. Aluksi muuttajat hakivat enemmän aurinkoa, korkeampaa elämänlaatua ja yhteisöllisyyttä. Nykyisin lähtijöissä on paljon perheellisiä, jotka työskentelevät aurinkorannikolla erilaisissa palveluammateissa. Suomalaisia alueella lienee noin 20 000 henkeä.

Löytyy myös siirtolaisuutta, jossa tavoite- ja pakkomuutto toteutuvat sulassa sovussa. Suomesta Pohjois-Amerikkaan suuntautunut siirtolaisuus 1800-luvun lopulla alkoi pakkomuuttona; Pohjanmaa jäi sivuun teollistumiskehityksestä vähäisten luonnonresurssiensa vuoksi. Elintason säilyttäminen edellytti muuttamista. Toisaalta maatilan yleensä peri vanhin poika, joten tilatonta väkeä riitti siltäkin osin pakkomuuttajiksi. Sanan levitessä hyvistä Amerikan ansioista alkoi myös tavoitemuutto vallata jalansijaa – haluttiin lähteä rikastumaan ja kultaa vuolemaan.

Joukkomuuttojen ohella on toki myös pienimuotoisempaa siirtolaisuutta. Teuvo Peltoniemi on tuoreessa kirjassaan ”Paratiiseja rakentamassa” (SKS 2014) tarkastellut parinkymmenen suomalaisen utopiayhteisön syntymistä eri puolille maailmaa.  Huomattava osa erilaisista poliittisista, uskonnollisista tai vegetariaanisista siirtokunnista on elänyt vain hetken, sillä karismaattisen johtajan hohto ei yleensä kauan kestänyt. Utopiayhteisöistämme tunnetuimpia on Brasilian Penedoon 1929 perustettu vegetariaaninen maatila. Kaikkiaan yhteisöön muutti noin 250 henkeä.  Osa heistä palasi Suomeen varsin nopeasti, sillä monelle utopiasta tuli dystopia, epätoivon ja pettymyksen yhteiskunta. Tänään paikkakunta on Brasilian joulupukinmaana tunnettu menestyvä lomakeskus, jossa suomea puhuvia lienee noin parikymmentä.

Suomessa asuu lähes 600 000 ulkomaista syntyperää olevaa henkilöä. Siitä huolimatta kansallinen muuttoliikestrategiamme hakee vielä suuntaansa. Hallitusohjelmassa ns. resurssimuuttajat nähdään voimavarana, vaikka heitä koskevia maassaoloon oikeuttavia käytäntöjä aiotaan huomattavasti kiristää.  

Oma lukunsa on viime kesänä voimaan tullut ja kiistelty rajakäännytyslaki.  Määräaikainen laki on humaanin ihmiskohtelun kannalta haasteellinen. Rajapartiolla on erämaassa suuri vastuu, jos se joutuu arvioimaan muutamassa minuutissa vaikkapa turvapaikkaa yrittävän perheen hädän ja muuton syyt. Ensimmäinen este voi olla yhteisen kielen puute.

Toki itärajamme paineisiin on vastattava. Olisiko aika palata komiteakäytäntöön, eli kaikkien puolueiden ja yhteiskunnallisesti merkittävien organisaatioiden yhteiseen kehitystyöhön? Olin Siirtolaisuusinstituutin aikoinani 1980- ja 1990-luvulla joidenkin parlamentaaristen siirtolaisuuskomiteoiden asiantuntijajäsenenä. Avoin keskustelu, rauhallinen kokonaistilanteen arviointi ja yhteiseen esitykseen pyrkiminen loivat pohjan maamme silloiselle maahanmuutolle. On kaikkien etu, että muuttajat taustastaan ja motiiveistaan huolimatta kokevat tulevansa unelmiensa maahan yhteiskuntaamme rakentamaan. Silloin ei dystopialle ole sijaa.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien alio-artikkelina 2.11.2024. Kirjoitus julkaistaan blogissani toimituksen luvalla. Alla kannen kuva Teuvo Peltoniemen uutuuskirjasta. Kuva on lisätty tähän blogiin

Jälkikirjoitus: Olen onnellinen ja kiitollinen saamastani Suomen Väestötieteen Yhdistyksen tunnustuksesta. Aiheesta enemmän oheisessa linkissä: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/ismo-soderlingille-vaestotieteen-edistaja-2024-palkinto

YK:n mukaan tekoäly on hyvä apu väestökysymyksiä ratkaistaessa

Kairon väestökonferenssissa 30 vuotta sitten luotiin tavoitteet väestöllisen tasa-arvoisuuden puolesta. Maailman väestöpäivänä YK näkee tekoälyn suurena mahdollisuutena.    

YK:n väestöpäivää vietetään vuosittain heinäkuun 11. päivänä. Perinne alkoi vuonna1989. Laskelmien mukaan tuolloin maapallon väkiluvun arvioitiin ylittäneen viiden miljardin rajan.  Väestöpäivänä YK julkaisee teeman, jolla se haluaa edistää väestöön liittyviä uudistuksia.

Tänä vuonna järjestö palauttaa mieliin vuonna 1994 pidetyn Kairon suuren väestökonferenssin tulokset. Kairossa 179:n maan 11 000 edustajaa tarkastelivat maailman väestöllistä tulevaisuutta. Väestöasioihin oli pureuduttu jo Bukarestin (1974) ja Meksiko Cityn (1984) väestökonferensseissa. Niissä työjärjestyksen olivat määränneet paljolti YK:ta eniten rahoittavat länsivallat, joten aiheet olivat keskittyneet väestönkasvusta aiheutuviin uhkiin ja kustannuksiin. Aleneva syntyvyys ja toisaalta viljan saannin turvannut vihreä vallankumous poistivat pelot maapallon kestokyvystä. Niinpä Kairossa ei ollut enää tarvetta pohtia, riittääkö ruoka maapallon väestön ruokkimiseen.

 Kansalaisjärjestöt olivat tuskastuneet Kairoa edeltävien kokoontumisten ympäripyöreisiin julkilausumiin. Kairon tapaamisen päätösasiakirjassa korostuivatkin sukupuolten väliseen tasa-arvoon sekä seksuaaliterveyteen liittyvät teemat. Koska päätösasiakirja julkaistiin konsensusperiaatteella, monet väestölliset uudistustarpeet vesittyivät katolisen ja islamilaisen maailman paineessa. Kairon konferenssi viitoitti kuitenkin toimivan polun väestöongelmien kartoittamiseksi ja poistamiseksi. Päätösasiakirjassa myös todetaan, että uudistus ilman kunnon väestötietoa on haastavaa. Siksipä YK suositteli jäsenmaitaan panostamaan väestötiedon hankintaan: esimerkiksi lapsikuolleisuudesta, lapsiavioliitoista tai aborteista saatava tilastotieto luo mahdollisuudet tärkeille uudistuksille.

Vaikka edistymistä on tapahtunut, edelleen on tarvetta lisätiedon hankintaan.  Amerikassa vain neljä maata 35:stä rekisteröi raskauden tai synnytyksen aikana kuolleiden naisten etnisen taustan. Samoin on havaittu, että vain 16:ssa tutkituista 80:sta maasta on tietoa alkuperäiskansojen naisten terveydestä. Useissa taloudellisesti vauraissa maissa tiedonkeruu ei useinkaan koske HIV-statusta, sukupuolista suuntautumista, maan sisäisiä pakolaisia saatikka paperittomia turvapaikanhakijoita.

Vuonna 2015 Eurooppaan kohdistui suuri muuttopaine. Sen seurauksensa esimerkiksi Turkissa arvioidaan asuvan tällä hetkellä 3,6 miljoonaa syyrialaista pakolaista. Syyrialaisten sosiaalinen ja terveydellinen tila on haastava perustietojen puuttuessa. YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveysjärjestö UNFPA:n johtaja Natalia Kanem toteaakin erityisesti kriisitilanteissa raskaana olevien naisten olevan erityisen haavoittuvia, sillä kriisin sattuessa ei raskauden tueksi ole yleensä tarjolla tarvittavia äitiyspalveluja, kuten neuvola- ja kätilöpalveluja. Kriisitilanteissa naiset ovat myös erityisen alttiita henkiselle paineelle, aliravitsemukselle, tartuntataudeille ja seksuaaliselle väkivallalle.

Ongelmana väestöntutkimuksissa ei ole ollut vain tiedon puute, vaan hankaluutta ovat tuottaneet myös vääränlaiset kysymykset. YK:n väestöraporteissa selvitettiin pitkään, ”minkä ikäisenä naiset synnyttävät?”. Nyt YK:n mielestä on syytä kysyä ”kuinka moni haavoittuvassa asemassa oleva tyttö on kokenut loukattavan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksiaan?”. Vasta pari vuotta sitten YK pystyi raportoimaan, että lähes puoli miljoonaa 10–14-vuotiasta tyttöä joutuu vuosittain seksuaalisen väkivallan uhriksi.a

YK tervehtii väestöpäivän julkilausumassaan ilolla tekoälyn mukanaan tuomia mahdollisuuksia tuottaa väestöllistä tietoa. YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin mukaan tekoälysovellutukset ovat suurin tietovallankumous sitten internetin käyttöönoton.  Hänen mukaansa tekoälyn avulla voidaan tuottaa täsmällisiä ennustemalleja siitä, miten satokaudet kehittyvät (tai nälänhätä), tai miten ja missä ilmastonmuutos lisää kuivuutta ja aavikoitumista. Kaikkiaan tekoäly suo mahdollisuudet kehitysavun ja kansainvälisen kehitysyhteistyön pitkäjänteiseen ja täsmälliseen toteuttamiseen. YK tunnustaa, että valitettavasti tekoälyä voidaan käyttää väestöasioissa myös väärin: oletettavasti useankin valtion intressissä on tiukentaa kansalaistensa valvontaa, joka samalla saattaa polkea tasa-arvoon ja seksuaaliterveyteen liittyviä moraalisia arvoja ja laillisia oikeuksia.

YK:n mukaan jokainen tietojärjestelmien vahvistamiseen sijoitettu dollari tai euro tuottaa 32-kertaisen taloudellisen hyödyn. Järjestö patistaakin kehitysapua antavia maita ja järjestöjä tukemaan enenevässä määrin väestöllisen tiedon tuottamista ja hyödyntämistä.

Nykyisen hallituksemme tavoitteena on leikata kehitysapu sekä pakolaiskiintiö puoleen sekä painottaa maahanmuutossa koulutettuja tulijoita. Maailman väestöpäivänä on hyvä muistaa Suomen Pakolaisavun valitseman vuoden pakolaisen, vaasalaisen Sa Myer Oon tarina. Nyt 28-vuotias ”San” syntyi Thaimaan pakolaisleirillä vain 2,5 kiloisena. Perhe vietti leirillä 11 vuotta, mutta pääsi maahamme pakolaiskiintiön puitteissa. San on nyt lastenohjaaja ja valmistuu piakkoin sosionomiksi.  Suomi tarvitsee osaajia, mutta siihen on kaikille annettava mahdollisuus. Tässä suhteessa San Myer Oo on kannustava esimerkki.

Artikkeli on julkaistu Turun Sanomien alio-kirjoituksena YK:n Maailman väestöpäivänä 11.7.2024. Artikkeli julkaistaan blogissani toimituksen luvalla.

Dosentti Altti Majava siirtolaisuus-politiikkamme tienraivaajana

Posiolla syntyneen Altti Majavan (1932–2022) lapsuus päättyi toiseen maailmansotaan. Altin isä menehtyi sotavankeudessa. Evakosta palattuaan hän itse vammautui pihalta löytyneestä räjähteestä. Onneksi 12-vuotias lapsi pääsi hoidettavaksi Oulun sotilassairaalaan. Majava valmistui 1959 Helsingin yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi. Vuosina 1961–64 hän toimi Ruotsissa avustavana tutkijana prof. Gunnar Myrdalin Etelä-Aasian väestökysymyksiä selvittävässä hankkeessa. Kolmiosaisesta Asian Drama-kirjasarjasta Altti kirjoitti peräti 312 sivua. Maineikas hanke varmisti Myrdalille taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 1974. 

1960-luvun lopulla Suomesta muutti 300 000 henkeä Ruotsiin. Suurmuuton takana olivat työmarkkinoille tulvivat suuret ikäluokat ja maaseudun rakennemuutos. Altti Majava palkattiin selvittämään muuton juurisyitä. Pikavauhdilla valmistuneessa raportissa Majava totesi aiheeseen liittyvän tutkimustiedon puuttuvan. Hänet nimitettiin työministeriön tutkimus- ja suunnittelutoimiston toimistopäälliköksi vuonna 1970. Pian ministeriö aloittikin Altin johdolla siirtolaisuuden tutkimusohjelman yhteistyössä yli kymmenen viraston ja yliopiston laitoksen kanssa. Hankkeesta valmistui 20 raporttia, joiden myötä ymmärryksemme joukkomuutosta lisääntyi.

Virkamiehenä, tutkijana ja yhteiskunnallisena keskustelijana Altti Majava koetti tiukasti padota lähtömuuttoa sekä aktivoida paluumuuttoa. Hän esitti, että ruotsalaisten työnantajien olisi avattava suomalaisille työntekijöilleen paluumuuttotili, johon ohjattaisiin pieni osuus työntekijän palkasta. Työnantajan olisi laitettava tilille vastaava summa.

Toinen aloite liittyi muutosta aiheutuvien koulutuskustannusten korvaamiseen. Majavan mukaan ”Siirtolaisuus ilman kompensaatiota on sietämätöntä”. Nykyisin yksi peruskouluvuosi maksaa yhteiskunnallemme 6 000 €/oppilas. Jos oletetaan, että Ruotsiin jäi suurina muuttovuosina 200 000 peruskoulunsa (silloisen kansakoulun) päättänyttä, sai Ruotsi meiltä nykyrahassa arvioituna noin 10 miljardin euron koulutuspääoman. Altti Majavan esitykset aiheuttivat laajaa keskustelua, mutta poliittista yksimielisyyttä ei maiden välillä asiasta syntynyt.

Vaikka muuttovirrat pian tasoittuivat, koki Altti tärkeänä, että Suomi huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista Ruotsissa. Hän oli merkittävä tuki vaadittaessa suomenkielisille lapsille omakielistä koulutusta. Samoin hän oli voimakkaasti taustalla, kun 1975 ulkomaalaiset saivat Ruotsin kunnallisvaaleissa äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Toki ruotsinsuomalaisten oma aktiivisuus oli keskiössä, kun vuosituhannen vaihteessa suomen kielestä tuli Ruotsissa vähemmistökieli.

Altti Majava piti tiukasti alaistensa ja toimistonsa puolta nimitys- ja rahoitusasioissa. Poliittiset virkanimitykset olivat hänelle myrkkyä. Moni työministeri sai lukea toimistopäällikön kitkerät terveiset ministeriön henkilöstölehdestä tai päivälehdistä.

Altti Majava vaikutti 1970-luvun alussa kahden merkittävän instituutiomme syntyyn. Suomen Väestötieteen Yhdistys (SVY) täytti viime vuonna 50 vuotta. Yhdistyksen järjestämät vuosittaiset jatkokoulutuspäivät olivat Altin ideoimia. Kurssit ovat tärkeä tiedetapahtuma nykypäivän väestötieteilijöillemme.

Altti Majava oli myös merkittävä voimavara, kun Siirtolaisuusinstituutti perustettiin Turkuun vuonna 1974. Majava istui instituutin valtuuskunnassa 30 vuotta, ensin työministeriön ja myöhemmin SVY:n edustajana. Tänä vuotta 50-vuotista taivaltaan juhliva instituutti voi paljosta kiittää Alttia.

Suomi on jälleen suurten väestöllisten haasteiden edessä. Sodan jälkeen syntyneet ikäluokat tarvitsevat yhä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja. Toisaalta nykyinen syntyvyytemme on läntisen Euroopan alhaisimpia. Maamme tarvitsee lisää väestöä. Hallitustamme tämä ei juuri huoleta, sillä se aikoo hallitussopimuksen mukaisesti kiristää maahanmuuttoon ja maassa oleskeluun liittyviä ehtoja. Kovan yhteiskunnallisen keskustelun seurauksena hallitus on tosin luvannut lieventää erityisasiantuntijoiden kohtelua. Myönnytys on minimaalinen, sillä erityisasiantuntijoita on vain 10 % työn vuoksi tulleista.  Toki Suomi tarvitsee koulutettuja tulijoita, mutta osaavat ja huolehtivat kädet ovat myös tarpeen.

Suomessa asuu nyt 500 000 ulkomaista syntyperää olevaa henkilöä. Maahanmuuttoa ja kotoutumista koskeva keskustelumme on paljolti sosiaalisen median ja populismin ruokkimaa. Nyt olisi tilausta ”uudelle” Altti Majavalle tuomaan avoimuutta ja tasapuolisuutta maahanmuuttoa koskevaan keskusteluun sekä päätöksentekoon.

Dosentti Altti Majava kädessään kuva, jossa hän on 12-vuotiaana puettuna sotilaille tarkoitettuun asuun Oulun sotilassairaalassa. Kuva: perhealbumi, julkaistaan tässä omaisten luvalla.

Ismo Söderling, väestöpolitiikan dosentti

Alkuperäinen artikkeli on julkastu Turun Sanomien aliokirjoituksena 1.3.2024. Artikkeli julkaistaan blogikirjoituksena toimituksen luvalla.

Create your own website, free on WordPress.com.Create your own website.
Start free